Manipulointi.

Äiti on hyvä siinä.
Hän jyrää muiden mielipiteet ja syöttää omansa sitten tilalle. Ehdottomasti hänen mielipiteensä tai tieto jostain asiasta on ehdottomasti ainoa oikea vaihtoehto.
Asioissa pitää myös ehdottomasti olla oikeassa. Väärässä ei missään nimessä saa olla, eikä ainakaan myöntää tekemiään virheitä.

Isälläni tätä samaa vähän myös, muttei niin pahasti. Hänen taivaanrannanmaalariutensa kuitenkin sitten syö sen manipuloivan osan aika minimiin. Isälle ei ole niin väliä onko joku oikeassa vai väärässä. Ellei sitten häntä kohtaan ole tehty vääryyttä. Toki vääryyttä ei tarvitse välttämättä tapahtua missään muualla kuin hänen mielessään. Tällöin hän tuo sen kyllä ilmi. Välillä tuntuu siltä ettei oikeasti kukaan ole tehnyt mitään, kun hän julistaa kovaan ääneen tulleensa kohdelluksi väärin ja vaatii oikeutta itselleen.

Miten manipulaatio näkyy tänä päivänä?
Siten, että äidin on pakko ensin saada tietää kaikki. Tämän jälkeen alkaa hienoinen vihjailu siitä miten kannattaisi toimia ja jos ei niin tee, alkaa ihan suoranainen ohjeistus. Jos edelleen pitää oman päänsä, saa kuulla olevansa huono, saamaton, tyhmä ja vaikka mitä.
Tietysti kun on koko ikänsä ollut tämän ihmisen kanssa niin sitä osaa tulkita eleet ja ilmeet. Keskusteluissa toinen vaiennetaan huiskaisemalla kättä ja henkinen ylimielisyys tuodaan ilmi tuhahtelemalla. Pahimpia tapauksia on mykkäkoulut. Jos ei asia miellytä ja tulee riitaa, niin parhaimmillaan se johtaa mykkäkouluun. Mykkäkoulu loppuu vasta kun sitä myöntyy äidin mielipiteeseen. Ei ennen.

Siinä missä manipulointi on ollut aina jotenkin selkeää, en ole koskaan tajunnut sitä näin selkeästi kuin nyt. Marttyyrikortti on hyvin yleinen ja vähän ennen mykkäkoulua alkaa se itku siitä miten hän on joutunut luopumaan paljosta ja miten hänen mielipiteilleen ei kukaan anna mitään arvoa.
Ehkä siksi nauroinkin aika tavalla tv-sarja Kätevän Emännän äitiys-jakson aikana.

En ole koskaan ajatellut äidin olevan täydellinen. En, vaikka blogin nimi ehkä antaa näin ymmärtää. Siinä missä kukaan ihminen ei ikinä ole ollut minun silmissä täydellinen. En edes minä itse.
Mutta täydellinen ihminen olisi tylsä. Ei särmää, ei kehitettävää, eikä rosoista pintaa. Mutta vaikkei ihmisen pidä olla täydellinen, edes äidin, niin jotenkin oikeudenmukainen ja rehellinen olisi mukavaa. Kun miettii ettei luottamukseni ihmisiin palautunut missään vaiheessa varhaisnuoruutta tai nuoruuttakaan. En vieläkään luota ihmisiin kovin helposti. Tämän asian kohdalla heitän kiven sylttytehtaan luo. Molempiin suuntiin. Aiemmin olen pitänyt isääni ainoana osatekijänä, mutten enää. Ei sekään voi kaikkeen olla "syyllinen". Vaikka näin on vuosikaudet annettu ymmärtää.
Manipulointia parhaimmillaan.

Mitä äitini manipulointi sitten tarkoittaa? Ei sillä hallita rahaa tai mitään kovin isoja asioita, mutta henkisellä puolella sillä on isompi merkitys. Manipuloimalla äiti haluaa pitää kaikki langat käsissään. Hän haluaa hallita ja vaikuttaa kaikkien elämään. Toki hän haluaa pitää perheen lähellään, mutta samalla ahdistaa se puuttuminen ja vaikuttaminen. Vaikka miten kokeilet pitää sen loitolla, niin ainoa ratkaisu on olla kertomatta asioita.