Kuten kaikki, kokeilin lapsena montaa erilaista harrastusta.
Ennen kouluikää se oli tanssia, joka lopettiin kun matka harrastamiseen olisi ollut pitkä. Tämän jälkeen oli pari eri urheilulajia, jotka lopetettiin siksi etten äidin mielestä osannut tarpeeksi.
Tämän jälkeen tuli musiikki, joka loppui paikkakunnanvaihdoksen takia. Se on jäänyt harmittamaan ehkä eniten. Asuinpaikan vaihdos ei ollut niin iso etteikö kulkeminen olisi onnistunut, mutta äiti päätti että ei käy. Seuraavakin harrastaminen kaatui äidin päätökseen ettei se kannata. Eikä siihen sitten ollut enää mitään sanomista. Äidillä ja harrastuspiirin vetäjällä meni sukset ristiin ja se riitti.
Viimeisimmän harrastamisen jäämisen myötä olin äidille vihainen. Toki hän selitti sen kaiken johtuvan vain siitä toisesta henkilöstä. Uskoinkin osittain.
Mutta niin. En siis koskaan saanut harrastaa kunnolla. Silti usea harrastus oli tärkeä.
Mutta sitten. Äiti kuskasi sisaruksia pitkin poikin näiden harrastuksiin. Minulle oltiin usean vuoden ajan vedottu siihen ettei harrastamiseen voi kuljettaa, koska se vie niin paljon rahaa. Sitten kuitenkin sisarusten harrastuksiin upposi rahaa, aikaa ja vaivaa. Minut ohjattiin hakemaan apua isältäni, koska minulla sellainen oli.
Myönnän tuon seikan häiritsevän minua paljonkin. Sisarusten harrastukset kun kuitenkin olivat sieltä kalleimmasta päästä. Minun kohdalla se nimellisen hintainen musiikkiharrastus taas oli ihan liikaa.
Varmasti moni vanhempi siellä ajattelee minun olleen vain katkera nuori. Taloudellinen tilanne kun kuitenkin voi muuttua ja tällöin lasten harrastuksiin panostaminen voi olla mahdollisempaa ja helpompaa. Kuitenkin sitä rahaan vetoamista käytettiin samalla lailla samaan aikaan kun sisarusten harrastukset pyörivät. Se ei mielestäni ole reilua.
En ole osannut löytää tähän asiaan mitään älykästä. Koin epäoikeudenmukaista kohtelua, jonka osittain tunsin johtuvan siitä ettei minulla ole sisarusteni kanssa sama isä. Isäpuoli kuitenkin toi rahaa talouteen, joten koin että hänen rahojaan ei tuhlattu minun kohdalla kuin välttämättömään; ruokaan.
Harrastamiset kuuluivat jonkun toisen rahoitettavaksi ja siksi rahattomuuteen vedottiin ja annettiin ohjeeksi kysyä muualta.
Mitäpä sitä teini osaisi siinä tilanteessa tulkita tai ajatella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti